sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Muutos


Noin kuukausi sitten mietin,
jatkaako matkaa vai pysyä samassa...



...tehdäkö muutos ja kääntyä uudelle tielle?  



Tein päätöksen.
Palasin kotiin.


Olin hoitanut äitiäni, hänen asioita puolitoista vuotta,
puoli vuotta päivittäin ja melkein vuoden asuin hänen luona.
Yrittäen pitää hänet "pinnalla".
En jaksanutkaan enää.
Tunsin olevani huono tytär, huono äiti,
huono mummi, huono vaimo.
En jaksanutkaan hoitaa tätä kaikkea.
Jätettyäni hänet yksin, tunsin fyysistä pahaa oloa,
melkein oksensin ajaessani kotiin.
"Palaan takaisin, palaan takaisin..." oli ainoa ajatukseni.

Romahdus äitini voinnissa tapahtui melkein heti lähdettyäni.
Käytin häntä sairaalassa tarkkailussa,
etsin häntä kaupungilta, kävin hänet hänen vanhalta työpaikalta (hän oli mennyt töihin),
pyysin apua, aina kotiutettiin. 
Lopulta vein hänet sairaalaan ja ilmoitin etten ota enää vastuuta,
en ota häntä mukaani.
Nyt hän on ollut noin kolme viikkoa tk:n vuodeosastolla ja 
jatkoja mietitään.

Olen harhaillut hämärässä,
yrittäen hoitaa työni ja kotini.



Tämän hämärän ajan olen keskittänyt ajatukseni käsitöihin.
Monenmoista on valmistunut,
mm. kaksi punaista ja vaaleansininen tulppaani- mattoa.
Pienempiä käsitöitä joluksi...





... paketit alkavat olla kasassa  ;D


Pikku hiljaa voimani alkavat palata. 
Alan olla taas "järjissäni".
Mieheni, lapseni puolisoineen, Aada, käsityöt ja työkaverit
ovat auttaneet ja tukeneet minua koko tämän ajan.
Suuri kiitos heille!

Selviän kuitenkin!

10 kommenttia:

  1. Huh, kuulostaa rankalta! Voin kyllä kuvitella tunteen. Joskus on kuitenkin ajateltava omaakin jaksamistaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua!
    Äitini ei ehtinyt noin pahaksi mennä, mutta täysin oli hoidossani. Vuosi sitten putosi portaissa ja kaksi viikkoa siitä nukkui ikiuneen.
    Olet tehnyt äidillesi kaiken mitä voit tehdä. Voit olla hyvillä mielin, kun luopumisen aika tulee...teit kaikkesi.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pää sanoo että olen toiminut oikein. Mutta sydän, tunne, vieläkin miettii ratkaisua. Pikku hiljaa alan kuitenkin tuntea rauhan ja sovinnon itseni kanssa ♥

      Poista
  3. Rankkoja asioita! Onneksi sinulla on tuki-ihmisiä ja iloja elämässä kuitenkin. Ehkä ne huonommuuden tunteet "kuuluu asiaan" (jos niin voi sanoa), mutta joka tapauksessa ihmisen täytyy myöntää, että nyt en enää jaksa. Ei sitä voi toisista huolehtia, jos itsensä loppuun kuluttaa!

    Jaksamista sinulle ja perheelle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna! Lähimmäiseni ovat todellakin tukeneet minua. Syyllisyys myöskin kuuluu asiaan... Mutta nyt kuitenkin ollaan aikas hyvissä voimissa ;D

      Poista
  4. Raskas asia, raskaita päätöksiä. Voimia sinulle ja iso halaus.

    VastaaPoista