Elämänvaihe

Jotenkin on tyhjä olo.

Taas on yksi elämänvaihe niin äitini kuin minunkin elämässä päättynyt.

Toukokuussa lajittelin, pakkasin, hävitin tavaraa

äitini 80 neliön kolmiosta 30 neliön yksiöön.

Nyt on sama homma tehty yksiössä.

Asioiden edetessä todennäköisesti seuraava asunto on oma huone.

Tällä hetkellä tavarat ovat autotallissamme,

varaston vuokra-aika alkaa helmikuussa.

Luopumista, monesta asiasta,

kodista, "lapsuudenkodista", enää ei mennä äidin luo samalla tavalla.

Omia tunteitani, mutta pääasia on äitini asioiden järjestyminen.

Äitini ei kokenut/tuntenut asuntoa missään vaiheessa omakseen.

Sairaus alkoi edetä nopeammin...

Tavaroiden siirto tapahtui eilen.

Itse olin yksikätisenä vain piälysmiehenä,

kanto-, ja siirtoapu on aina järjestynyt heti.

Jätin avaimet, lähdin viimeisenä asunnosta.

Sillä hetkellä tunsin surua.

Se oli eilen, tänään on uusi päivä  ♥