lauantai 18. kesäkuuta 2011

Faith, Hope, Courage







Nyt on puolitoista viikkoa esikoisemme pahoinpitelystä.
 Kipulääkkeitä on mennyt tosi vähän,
 lähinnä kerran yössä hän on pyytänyt.
 Käsivarren turvotus on huomattavasti laskenut,
 mutta nyt käsivarsi on sisäpuolelta mustana.
 Näissä tapauksissa kuulema mustelmat tulevat vähän jälkijunassa...
 Aikamoinen järkytys huomata mustelmat,
 viime sunnuntai-iltana veimme hänet kotiinsa
ja nyt perjantaina hän tuli käymään,
 sunnuntaina kädessä ei ollut muuta kuin turvotus ja nyt se on mustana.
Kyynärpään mustelma on pienin...


 


Käydessäni puutarhalla löysin heidän lahjatavara puolelta
 tähän elämän hetkeen sopivat enkelit!




13 kommenttia:

  1. Hei, onko minulta jäänyt joku postaus väliin, kun tuli ihan uutena tuo pahoinpitely juttu..
    Pitääkin kelatta taakseppäin.

    VastaaPoista
  2. Voi anteeksi... olinkin lukenut tuosta ikävästä tapauksesta..:(

    Ihanaa, että esikoinen voi paremmin ja tosi hyvä, ettei hänelle jäänyt mitään pahoja pelkotiloja tapahtuneesta.

    VastaaPoista
  3. Irmastiina: Eihän nyt kaikkea voi heti muistaa ;D
    Mutta, hän on ollut erittäin reipas koko jutun ajan ja tähän asti kaikki on mennyt tosi hienosti! Hän itse pitää nyt kyllä huolen että käsi on koko ajan oikein/oikeassa asennossa ja että henkilökunta huomio käden toimiessaan hänen kanssaan!

    VastaaPoista
  4. Hienosti esikoisenne pärjää! Hatunnoston paikka!

    Vieläkin jaksan ihmetellä silti tätä maailmanmenoa...pistää niin vihaksi, vaikkei saisi!

    Tsemppiä, Kirsikka!

    PS. Tapahtumasta lähti mukaan...jotain. Postailen sitten jossain välissä.

    VastaaPoista
  5. Aseman laidalla: Niin, on se vain niin väärin! Mutta, tapahtuneelle ei mitään voi...
    Kun hänelle on jo aiemmin jouduttu isoja leikkauksia tekemään, suurin selkäleikkaus kesti 10 tuntia (kirurgi tuumasi että oli "suurempi" kuin sydänleikkaus), seuraava selkäleikkaus 6 tuntia ja sitten 3 `muutaman` tunnin lonkkaleikkauksia... Tuntuu vain että eikö hänelle jo riitä!!

    Arvasin että jotakin mukavaa mukaan lähtee!! Jos lomalla vaikka itsekin innostuisi kirppareita ja muita "aarreaittoja" kiertelemään..

    VastaaPoista
  6. Onpa tosiaan sopivat enkelit juuri tähän kohtaan. Ne olivat tarkoitetut varmaan juuri sinun silmillesi siellä myymälässä.
    Voimia ja paranemista! On ihan liikuttavaa lukea esikoisen reippaudesta, hänellä on paljon opetettavaa ja annettavaa muille.

    VastaaPoista
  7. Saila: Enkelit oli aivan pakko ostaa! Sopivat tähän tilanteeseen ja muutenkin elämään ;)
    Esikoisemme on ollut omalla olemuksellaan, reippaudellaan, elämän myönteisyydellään esimerkkinä hyvin monelle ihmiselle! Minä olen varmaan kasvanut/kehittynyt kaiken eniten hänen vaikutuksestaan, parempaan suuntaan...

    VastaaPoista
  8. Voimia ja hyvää sunnuntaita sinulle. Olipa kauheaa nähdä julmat isot mustelmat, muistutuksena tapahtumasta, vaikka pahin onkin jo ohitse ja esikoisesi selvisi hienosti. Hyvä että löysit enkeleitä rohkaisemaan ja lohduttamaan.

    VastaaPoista
  9. Paula: Kiitos! Näkymä kädessä oli kamala, eikun palvelutaloon soittamaan että mitä, kuulin lääkärissä käynnin ja lääkärin kommentit kädestä, kaikki hyvin...

    Enkelit ovat kulkeneet mukanani läpi elämän, ja nämä uutuudet muistuttavat jatkamaan ;)

    VastaaPoista
  10. Hurjia mustelmia kyllä. Reipas on esikoinen ja todella vähin kipulääkkein olette tosiaan selvinneet!

    Onnea taas toipumiseen!

    VastaaPoista
  11. Henna, Friede ja Figo: Kiitos!!
    Eteenpäin mennään hyvillä mielin ;)

    VastaaPoista
  12. Voi kamala! Mietin samaa kuin irmastiina että onko mulla mennyt jotain ohi...Tsemppiä perheellenne!

    VastaaPoista