sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Elämänvaihe


Jotenkin on tyhjä olo.
Taas on yksi elämänvaihe niin äitini kuin minunkin elämässä päättynyt.


Toukokuussa lajittelin, pakkasin, hävitin tavaraa
äitini 80 neliön kolmiosta 30 neliön yksiöön.
Nyt on sama homma tehty yksiössä.
Asioiden edetessä todennäköisesti seuraava asunto on oma huone.
Tällä hetkellä tavarat ovat autotallissamme,
varaston vuokra-aika alkaa helmikuussa.

Luopumista, monesta asiasta,
kodista, "lapsuudenkodista", enää ei mennä äidin luo samalla tavalla.
Omia tunteitani, mutta pääasia on äitini asioiden järjestyminen.
Äitini ei kokenut/tuntenut asuntoa missään vaiheessa omakseen.
Sairaus alkoi edetä nopeammin...



Tavaroiden siirto tapahtui eilen.
Itse olin yksikätisenä vain piälysmiehenä,
kanto-, ja siirtoapu on aina järjestynyt heti.
Jätin avaimet, lähdin viimeisenä asunnosta.
Sillä hetkellä tunsin surua.

Se oli eilen, tänään on uusi päivä  ♥


8 kommenttia:

  1. Niin se on, aina on joku vaihe, joka ajallaan loppuu. Toivottavasti äitisi asiat järjestyvät hyvin ja pian!

    Hyvää tätä päivää ja tulevia päiviä (ja paranemista kädelle! Ei ole hyvä yksikätisenä!) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, elämänkaareemme kuuluu hyvin monenlaisia vaiheita.
      Äitini asioissa pidämme ensi viikolla palaveria, saa nähdä minkälaisia ehdotuksia heillä on.

      Kiitos! Yksikätisyys taitaa nujertua, huomenna menen töihin ;) Villalankojakin olen jo vähän hypistellyt ;D

      Poista
  2. Tuollaiset asiat tekevät ajan kulumisen niin konkreettiseksi. Aikakausi on mennyt eikä koskaan palaa. Voimia ♥

    VastaaPoista
  3. Voimia uuteen elämänvaiheeseen ♥

    VastaaPoista